Finnish Human Rights Advocates Ry

Suomessa sosiaalipalvelut kuten Kela ovat olemassa Suomalaisten terveyden ja hyvinvoinnin suojelemiseksi. Turvaverkomme tulisi siis olla vahva.

Monelle todellisuus tuntuu kuitenkin aivan toisenlaiselta.

Jos ihminen sairastuu, uupuu tai joutuu taloudellisiin vaikeuksiin, hän tarvitsee tukea, selkeyttä ja inhinmillisyyttä. Sen sijaan julkisissa sosiaalipalveluissa on vastassa usein loputon paperityö, hylätyt hakemukset ja pitkät odotusajat, eikä ihmisiä kohdata ihmisinä.

Sillä välin kun asiakirjat liikkuvat toimistosta toiseen, ihmisten oikea elämä on jäissä. Vuokra erääntyy, sähkölaskut kasaantuvat, mielenterveys heikkenee…

Kun tukijärjestelmät muuttuvat jäykiksi, byrokraattisiksi ja vaikeasti saavutettaviksi, ne eivät vain epäonnistu auttamaan, ne aiheuttavat lisää vahinkoa.

Mihin tämä voi johtaa?

Jos ihmiset kokevat, ettei heitä kuulla, heitä tueta ja kohdellaan epätasa-arvoisesti, luottamus instituutioihin murenee. Ja ilman luottamusta edes paras hyvinvointimalli ei voi toimia.

Sosiaalisen turvan pitäisi vähentää stressiä — ei lisätä sitä.
Sen pitäisi ehkäistä asunnottomuutta — ei olla osasyy siihen.
Sen pitäisi vahvistaa terveyttä — ei heikentää sitä.

Suomi voi parempaan.
Ja ihmiset ansaitsevat parempaa.