Art Rasmus

Tämän viikonlopun aikana sain maalattua tämän luonnoksen vesiväreillä valmiiksi. Siinä on kyllä jotain ihana keväistä ja rauhaisaa.
Ja ihmeellistä kyllä, olen ehkä hiljalleen löytämässä takaisin kärsivällisempään maalailuun. Tuntuu hyvältä, kun voi tehdä jotain ilman mielessä häilyvä kiirettä tai painetta.

Pienet vesivärityöt ovat olleet paras työkalu maalausjumin lievittämiseen. Olen toki yrittänyt maalata muutakin, m***a enpä ole oikein mitään teoksia saanut aikaan. Eikä se kyllä haittaa - joskus on elämässä kaikki vähän enemmän keskeneräistä kuin valmista.

Tässä taas yksi kesäkuva. Ruiskaunokeilla on muuten erityinen merkitys - ne ovat olleet minun vanhempieni rakkauden kukkia.🤍 ☺️

Kesän valoisat yöt, voi miten odotan teitä!
Ja minä lupaan tulla katsomaan sen kotikylän sievimmän niityn laidalle, miten illan aurinko kulkee tuttujen puiden takaa, miten kaikki elävä ja elämää juhliva, näkyvä ja näkymätön loistaa ja leijailee siinä väsymättömässä valossa. Koska siinä elämä on täydellistä, siinä itken ilosta.

Kun kevät saapuu, se tuo mukanaan ihanaa, uutta fiilistä elämääm.🌱

Se saa katsomaan ihanaa kukkakimppua ja miettimään, miten kivasti se ilahduttaisi kotona, kun herää valoisaan aamuun ja hörppii aamukahviaan. Se saa odottamaan vihreän ensimerkkejä ulkoa ja vaihtamaan päivän asun ehkä vähän kepeämmäksi.☺️

Tämän kuvan naiselle tein vielä talvisen tumman, kimaltavan mekon, m***a sylissään hänellä on juuri sellainen kimppu, joka saa ainakin minut ajattelemaan juuri kevättä - valoa, värejä ja iloa.

🩷💚💛

Pikainen maalaus vesivärikirjaani. 🤍Tällaiset pienet tunnelmakuvat on niin mun mieleen.
Vielä kun olisi malttia tehdä näitä kunnolla ja rauhassa. Pitäisi varmaan päättää jokin tuntimäärä, jota ennen ei saa olla valmista😅. Kuulostaa kyllä ihan hullulta idealta, m***a jos ongelmani on lähinnä se, että haluan äkkiä valmista, jollain keinoin pitäisi malttia saada lisää. Tätä on nimittäin jatkunut jo melko pitkään.

Oisko mitään vinkkejä pulmaani?